36. luku

Salla sai kesäksi töitä Raumalta samaisesta matkatoimistosta, jossa oli kaksi vuotta aikaisemmin työskennellyt. Hän muutti Joonaksen kanssa tämän kauniiseen kolmioon, josta käsin Joonas hoiti osan töistään. Parina päivänä viikosta Joonaksen oli kuitenkin ajettava Turenkiin, sillä hänellä ei ollut ohjelmistojen testaamiseen tarvittavaa testauslaboratoriota.

Vapaa-aikoina pariskunta teki pitkiä kävelyretkiä merenrantaan. Kesä oli lämmin ja suurimmaksi osaksi poutainen, ja merivesikin lämpeni mukavaksi uida. Joonas vei silloin tällöin Sallan ajelulle enonsa suurella moottoriveneellä, jolla he tekivät viikonloppuretkiä Turkuun ja Yyteriin. Joskus tyynellä säällä, jollaisia sinä kesänä oli harvinaisen usein, he ankkuroivat veneen vain jonnekin ja pulahtivat kannelta mereen.

Muutaman kerran he kutsuivat Merjan ja Anttonin mukaansa. Silloin he matkasivat aina Yyteriin ja mellastivat rannalla yöhön saakka, nukkuivat aamun tunnit veneessä ja palasivat sunnuntai-iltapäivänä takaisin Raumalle.

Salla nautti merestä, sen tuoksusta ja äärettömyydestä. Merellä hän tunsi itsensä vapaaksi, mutta samalla osaksi maailmankaikkeutta. Joonas puolestaan piti aaltojen keinunnasta, niiden rytmikkäästä loiskunnasta nopean veneen kyljissä ja vauhdista, joka tuntui parhaiten jonkun muun ohjatessa. Silloin saattoi antaa tuulen sekoittaa hiukset ja viiman tyhjentää päästä kaiken turhan stressin. Veneretkien jälkeen molemmista tuntui, että elämästä ei puuttunut mitään.

Heinäkuun alussa Salla vietti pari viikkoa Tampereella. Joonaskin oli suurimman osan aikaa paikalla, ja Sallan käydessä Vollea hoitamassa hän kierteli kaupungilla joko Anttonin kanssa tai itsekseen. Sää suosi terasseja, joita ilmaantui jalkakäytäville sinä kesänä enemmän kuin aikaisemmin. Erityisesti Joonas viihtyi Suvi-laivalla, eikä tuopissa tarvinnut olla olutta tai siideriä. Vesi kelpasi yhtä hyvin. Pääasia oli saada viettää aikaa ihmisiä katsellen tai ystävien kanssa jutellen.

Miltei joka ilta Salla ja Joonas pujahtivat kaupungin kuumaan kesäyöhön, kävivät pari kertaa elokuvissakin, kun sattui sille kesälle harvinainen sateinen sää. Joni ja Miakin lähtivät yhtä elokuvaa katsomaan, mutta seuraavalla kerralla Mia oli sairaalassa liki nelikiloisen hahtuvapäisen äijän kanssa, kuten Joni vauvaa kuvaili. Mia joutui olemaan osastolla viikon verran, sillä kohtuun oli jäänyt kalvonpalasia ja hänelle jouduttiin tekemään kaavinta. Muuten kaikki oli sujunut jopa leppoisasti, ja vauva tuntui olevan rauhallinen.

Salla keksi käydä siivoamassa veljensä talon ennen kuin Mia palasi kotiin. Sen parempaa lahjaa Mia ei sanojensa mukaan olisi osannut edes toivoa. Oli upea tunne tulla taloon, joka tuoksui raikkaalta ja oli kattolistoja myöten pölytön. Ja luonnonkukkia maljakoissa.

Seuraava lukuvuosi kului yllätyksittä. Sallan ja Joonaksen yhteiselo oli tasaisen mukavaa, työn ja opiskelun sekä opetusharjoittelun rytmittämää. Camembertin rockahtavan uutuuslevyn nousu suoraan albumilistan kakkoseksi toi aihetta juhlaan ja entistä enemmän säpinää Merjan ja Anttonin hektiseen elämään. Joonas kantoi huolta Anttonin menestyksestä rasittavuuteen saakka, mikä aiheutti hänen ja Sallan seesteiseen suhteeseen hieman rosoa. Sallaa rasitti Joonaksen tapa huolehtia mahdollisista negatiivisista vaikutuksista etukäteen. Riidat loppuivat siihen, kun rankan, pitkälle aamuyöhön kestäneen juhlinnan jälkeen Anttoni oli aamukahdeksalta ajokunnossa ja lähdössä Raumalle konsultoimaan äitiään autonvaihtoasioissa. Joonas vääntäytyi sinä lauantaina väkisin sängystä vasta kahden maissa ja oli vielä illallakin huonovointisen näköinen.

”Kannattais varmaan pitää ittestään parempaa huolta, anteeks Salla että mä oon näin tyhmä”, kuittasi Joonas.

Sen jälkeen aiheeseen ei tarvinnut palata.

Lukuvuoden päättyessä toukokuussa Joonas tuli valmistuneeksi ammatillisten aineiden opettajaksi, pääaineenaan tietotekniikka. Hänelle oli tiedossa töitä muutamastakin eri paikasta. Turenkilainen perheyritys olisi halunnut palkata hänet kokoaikaiseksi suunnittelijaksi, vanhaan työpaikkaan Raumalle olisi päässyt kouluttajaksi, Hämeenlinnassa oli paikka ammattikorkeakoulun opettajana.

Pitkään pohdittuaan Joonas valitsi opetustyön, siihenhän hän oli kouluttautunut, ja lisäksi hän saattoi asua Sallan kanssa samassa osoitteessa, mikä tietenkin tuntui mukavalta. Varmistaakseen selustansa hän kävi kuitenkin pitkiä keskusteluja entisen esimiehensä kanssa ja sai puhuttua itselleen sopimuksen, jonka mukaan saattoi vuoden aikana milloin vain siirtyä vanhaan kotikaupunkiinsa paperitehtaalle atk-kouluttajaksi ja koordinaattoriksi.

Salla sai jälleen kesätöitä matkatoimistosta Raumalta, jonne Joonaskin lähti enemmän kuin mielellään. Enon vene oli edelleen lainattavissa, tosin veneilysää ei ollut yhtä auvoisa kuin edellisenä kesänä. Kun Sallan koulu jälleen alkoi, alkoi myös kuukauden mittainen hellejakso. Esseiden kirjoittaminen ei tahtonut sujua, kun illat teki mieli istua rannalla ja kulkea Hämeenlinnan puistoissa ja poiketa terasseilla.

Kuin huomaamatta sää liukui syksyiseksi. Joonas oli päivät töissä, tuli kaupan kautta kotiin, halasi Sallaa ja luki lehden. Salla lähti aamuisin kouluun ja palasi iltapäivällä tekemään kirjallisia töitä tai tuntisuunnitelmia. Harjoittelut piristivät tasaista arkea, mutta ne myös väsyttivät. Kotona oleminen oli mukavaa, seesteistä, liki riidatonta, rauhallista lukuun ottamatta muutamia bileitä ja Anttonin bändin keikkoja, joilla silloin tällöin piti käydä. Sallasta Joonas tuntui mukavalta, lähellä oleminen tuntui mukavalta, suudelmat, rakasteleminen, yhdessä ulos lähteminen, kaikki tuntui mukavalta, turvalliselta ja tutulta.

Tammikuun pakkaset turruttivat sormet ja aivot, helmikuu antoi aavistuksen keväästä. Maaliskuussa Merja kertoi alustavista hääsuunnitelmistaan. Se ikään kuin herätti Sallan horroksesta, sysäsi hänet miettimään omaa elämäänsä. Hänellä oli kaikki hyvin. Oli mielekäs opiskelupaikka, mukava koti, luotettava ja huomaavainen mies, suhteessakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Rahasta ei ollut pulaa, vaikkei sitä tuhlattavaksi asti ollut. Joskus ehti tervehtimään sedän hevosia, kesäisin pääsi meren ääreen.

Merja tarkkaili Sallan ilmeitä tämän kertoessa muutamalla lauseella, minkälaista elämää eli. Niihin mahtui koko hänen vähän kolmatta vuotta kestänyt suhteensa. Merja oli hetken vaiti ja sanoi sitten tuumivaisena, että jostakin syystä Salla kuulosti innottomalta.

”Sun elämästä puuttuu syke, kipinä, yllätyksellisyys. Sä tiedät tasan tarkkaan, mitä tapahtuu huomenna, ens viikolla, ens kesänä, ens vuonna. Pitemmän päälle se käy tylsäksi.”

Salla kohautti hartioitaan. Ei hän ajatellut asioista noin. Mikaelin jälkeen kaikki epävarmat asiat olivat saaneet hänet kananlihalle. Salla oli varsin tyytyväinen siihen, että tiesi, miten Joonas reagoi asioihin, hänelle sopi hyvin, ettei joutunut yllättävien tunteiden valtaan, ei positiivisten eikä negatiivisten. Ylipäätään kaikki ylenpalttisuus oli tuntunut kestämättömältä. Tuntui mukavalta voida ennakoida tulevat tapahtumat.

Sen verran Merjan sanat jäivät askarruttamaan, että Salla alkoi miettiä, pitäisikö hänen vihdoin suostua Joonaksen varovaisesti esittämään ehdotukseen käydä ostamassa kihlat torin laidalla olevasta kultasepänliikkeestä. Semmoiset leveät ja sileät, ja Sallan sormukseen olisi upotettu seitsemän pikkuruista timanttia Otavan muotoon. Sitten voisi pitää isot juhlat vaikka Raumalla Tiensuiden kotitalossa meren rannalla. Niitä suunnitellessa saisi toteuttaa itseään mielin määrin.

Salla jutteli suunnitelmasta Joonakselle heti samana iltana. Joonas repesi riemusta. Tätä hän oli odottanut melkein kaksi vuotta, voi, miten upeaa, hän olisi rynnännyt kauppaan vaikka siltä istumalta. Hän vetäisi Sallan sohvalta ja tanssitti ympäri olohuonetta, rokkasi makuuhuoneeseen ja tahtoi Sallan kanssaan sänkyyn. Heti.

Salla ei saanut unta pitkään aikaan. Hän kertasi illan tapahtumia, oli iloinen Joonaksen yllättävästä riehaantumisesta. Hän oli nauttinut miehen uudestaan virinneestä kiihkosta. Se oli tuntunut mukavalta.